Mikä yrittämisessä on raskainta?

Tämän postauksen kirjoittamista olen miettinyt jo pitkään, jopa ennen blogini perustamista. Että jakaisinko julkisesti ne asiat, jotka ovat tuntuneet yrittäjyyden aikana vaikeimmilta. Olen luonteeltani hyvin positiivinen ja iloinen ihminen. Olen aina luottanut siihen, että elämä kantaa, vaikka kuinka raskaita asioita eteen tulisikaan. Olen selvinnyt positiivisuudella rankoistakin elämänvaiheista ja kannustanut muitakin ihmisiä siihen, että positiiviset ajatukset tuovat positiivisia asioita. Silti positiivisuus on joskus koetuksella ja tämä tositarina kertoo siitä, kun valo tunnelin päässä oli hetken kadoksissa.

2016-2017 kohti kasvua

Vuosi 2016 oli Walimon ensimmäinen vuosi ja yrityksen kulut olivat vielä tuloja suurempia. Joka kuukausi jännitin, mistä saamme laskut ja palkat maksettua. Ekan yritykseni Wellbeatin osalta tällaista tunnetta en ollut kokenut, koska yritystoiminnan kulut olivat hyvin pienet ja toiminta täysin itsestä riippuvaista. Jos jaksoin valmentaa ja ohjata paljon, niin tulosta tuli. Walimon osalta kulut olivat moninkertaiset ja toiminta ei ollut enää yksin oman työpanokseni varassa.

Ekasta vuodesta kuitenkin selvittiin ehjin nahoin ja vuosi 2017 oli meillä onnistumisten vuosi. Silti vielä kesällä -17 näytti melko hurjalta. Kesät ovat kuntokeskuksissa haastavaa aikaa. Kulut juoksevat, vakituiselle henkilökunnalle pitää maksaa lomarahat ja saada vielä maksettua palkkaa kesälomatuuraajillekin. Kesällä asiakasvirta on aina hiljaisempaa kuin talvikuukausina. Heinä-elokuussa en saanut nukuttua, kun mietin vain mistä ihmeestä kaivetaan rahat yrityksen toiminnan pyörittämiseen. Siitä ajasta kuitenkin selvittiin ja onneksi tuli huippuhyvä syksy. Liikevaihto kasvoi, toiminta vakiintui ja saimme tehtyä loppujen lopuksi hyvän positiivisen tuloksen.

Nämä kaksi vuotta opettivat minulle sen, mistä yrittäjyydessä todella on kyse. Piinaava taloudellinen epävarmuus on toisinaan melko raskasta eikä sitä voi ymmärtää kuin toinen yrittäjä. Tunnen yrittäjiä, jotka ovat menestyneet monia vuosia ja silti he tuskailevat sen ajatuksen kanssa, että mitä jos huomenna ei kukaan enää ostakaan meiltä mitään. Tunnen myös yrittäjiä, jotka ovat joutuneet luopumaan yrityksestään, vaikka he kuinka olisivat tehneet kaikkensa menestymisen eteen. Yrittäjänä on pakko luottaa omaan tekemiseen ja uskoa siihen, että toiminta kantaa. On pakko tehdä parhaansa, että myytävät tuotteet ja palvelut houkuttelevat tulevaisuudessakin.

2018 - myllerrysten vuosi

Vuosi sitten tammikuussa 2018 tein virheen - odotin helpompaa vuotta. Tuon edellä mainitsemani hyvän syksyn jälkeen ajattelin, että ehkäpä tästä vähitellen kassavirta vakiintuu ja tilille alkaisi kertyä edes pientä puskuria isompia menoja varten. Olin antanut itselleni luvan uskoa, että vuodesta 2018 tulee Walimon osalta helpompi, kevyempi ja menestyksekkäämpi. Olin iloinen meidän tiimin menestymisestä ja siitä, että jo heti toisena toimintavuonna olimme kääntäneet tuloksen plussalle. 2018 tammikuu alkoi todella lupaavasti. Ajattelin, että tämä olisi vuosi, kun itsekin voisin hieman hengähtää työn puolesta ja tehdä “normaaleja” työpäiviä. Uskoin, että kahden vuoden kova uurastus firman eteen vihdoin alkaisi tuottaa palkkaa itsellenikin.

Tammikuun viimeinen päivä 2018 kävelin hyvillä mielin töihin Walimolle, mutta siitä alkoikin melkoinen vuoristorata. Vaikeista ajoista huolimatta olimme aina, joka ikinen kuukausi, maksaneet vuokrat, kulut, laskut ja palkat aina - ihan aina - ajallaan. Tuona päivänä meidät kuitenkin yllättäen irtisanottiin toimitiloistamme. Vuokrasopimuksessa oli kuuden kuukauden irtisanomisaika, joten meillä olisi kuusi kuukautta aikaa etsiä uudet tilat. Aika saattaa tuntua pitkältä, mutta meidän kokoisen yrityksen toimintaan soveltuvien tilojen löytäminen ei ole kovin helppoa. Ensimmäinen ajatus oli synkkä epätoivo. Miten meille voikaan käydä näin, juuri kun toivoin helpompaa vuotta? Mietin aluksi, pitäisikö lopettaa liiketoiminta. Kuluneet kaksi vuotta olivat olleet sen verran raskaita, että luovuttaminen kävi mielessä. Yhdessä Walimon omistajien kanssa päätimme kuitenkin, että meidän toiminta oli juuri päässyt hyvään kasvuun ja tulevaisuus näytti hyvältä. Meillä oli yhteinen tahto jatkaa eteenpäin. Neuvottelut silloisen vuokranantajan kanssa uudesta sopimuksesta eivät menneet maaliin, joten oli pakko alkaa etsiä uusia toimitiloja.

Oma energiani meni uusia toimitiloja miettiessä, mutta samalla tuli pari henkilökunnassamme tapahtuvaa todella harmillista muutosta ja jouduin syviin vesiin miettiessäni, miten nämä henkilökuntaan liittyvät asiat hoidetaan. En voi avata näitä asioita enempää, mutta yrittäjänä otin kaiken itseeni ja koin asiat raskaasti. Oli vain pari kuukautta siitä, kun olin ajatellut, että tästä tulee hieno vuosi meille ja nyt jouduin kahden viikon sairaslomalle, koska olin niin loppu kaikkiin vastoinkäymisiin. Ehkä yksi asia ei olisi keikauttanut venettäni, mutta monen pienen asian yhteisvaikutus sai hetkeksi kupin nurin. Ymmärsin itse ottaa pienen huilitauon, koska tein edelleen päätoimisesti ohjaajan ja valmentajan töitä, missä tärkeintä on kannustaa, motivoida ja tsempata asiakasta parempaan suoritukseen ja kuunnella ja havannoida asiakasta herkällä korvalla. Koin, etten ollut työkykyinen siinä kaikkien murheiden keskellä.

Oma isäni Kauko ja remontin päävastuullinen Hemmo remontin kimpussa, kun yhtään keskikerroksen huonetta ei vielä ollut valmiina.

Oma isäni Kauko ja remontin päävastuullinen Hemmo remontin kimpussa, kun yhtään keskikerroksen huonetta ei vielä ollut valmiina.

Uudet toimitilat löytyivät kuin onnen kaupalla melko nopeasti, mutta eivät sellaisenaan soveltuneet heti meidän toimintaan. Toukokuussa 2018 alkoi remontti ja se tiesi meille omistajille pitkiä päiviä sekä vanhoissa toimitiloissa toiminnan pyörittämiseen, että uuden paikan valmisteluun. Hellekesä 2018 jäi ikuisesti mieliimme remontoidessa uutta Walimoa kuntoon. Lyhyen sairaslomani jälkeen koin olevani taas oma itseni ja kaivoin syvältä sisimmästäni sen positiivisen asenteen, jonka avulla olin aina selviytynyt. Uudet toimitilat mahdollistaisivat meille paljon hyviä asioita, firman kasvattamisen, uusien yrittäjien mukaan ottamisen, toimitilojen yhtenäistämisen, saisimme saunan käyttöön ja tulisimme myös lähemmäs Rauman keskustaa. Henkilökunnassa tapahtuneet muutokset saatiin kaikki järjestymään parhain päin ja heinäkuussa 2018 homma oli valmiina. Jouduimme muuton takia ottamaan lisää velkaa ja investoinneista johtuen vuodesta tuli taas tappiollinen. Rakkaat, uskolliset asiakkaamme seurasivat meitä uusiin toimitiloihimme. Elokuussa järjestimme isot avajaiset ja osa asiakkaistamme oli järjestellyt meille upean yllätyksen avajaisten iltajuhlaan. Olin niin liikuttunut kaikkien myllerrysten jälkeen, että itkin onnesta meidän tiimin ja asiakkaiden ympärillä.

Tässä vaiheessa jo naurattaa, kun uudet tilat alkavat valmistua talkooporukan kesken!

2019 - valmiina tulevaan

Nyt kun vuosi 2019 on alkamassa, voin rehellisesti sanoa, etten uskalla ajatella kovin kauas tulevaisuuteen. Olen toki tehnyt suunnitelmat ja laskelmat tuleville vuosille, mutta kuten historia on osoittanut, ei koskaan voi tietää, mitä vuosi tuo tullessaan. Edelleen takaraivossa painaa pelko siitä, riittävätkö meidän taloudelliset resurssit toiminnan pyörittämiseen. Uskallanko ajatella positiivisesti, että ehkä tästä vuodesta tulisi nyt se paras vuosi tähän asti? Nyt kuitenkin nukun yöni hyvin ja olen luottavainen meidän tiimiin. Me selviämme yhdessä! Olen kiitollinen joka ikisestä kuukaudesta, kun saan laskut ja tiimilleni palkat maksettua. Olen kiitollinen siitä, että saan edelleen toimia yrittäjänä ja tarjoamme asiakkaillemme elämyksiä ja hyvinvointia Walimon tiloissa. Vastoinkäymisten jälkeen olemme entistäkin vahvempia ja valmiina asiakkaitamme varten.

-Pauliina

Upeat uudet tilat ovat toimineet hienosti ja asiakkaita on ilo palvella tiskin takana.

Tässä uusi “työhuoneeni”, jossa päivittäin ohjaan PT-asiakkaita ja ryhmäliikuntaa!