Ylistys ystävyydelle!

14.2. ystävänpäivän kunniaksi ajattelin omistaa tämän blogikirjoituksen ystävyydelle. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, jossa kehon ja mielen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Tärkeä osa tuota kokonaisuutta on se sosiaalinen ympäristö, jossa elämme. Sosiaalinen ympäristö koostuu siis perheestä, läheisistä, ystävistä, työyhteisöstä, parisuhteesta ja muista sosiaalisista verkostoistamme. Minulle ystävät ja ystävyys on merkittävä osa omaa hyvinvointia. Ystävien kanssa elämä tuntuu merkityksellisemmältä! Ystävien kanssa jaetaan ilot ja surut. Ystävien kesken koetaan monet tärkeimmät elämän hetket.

Ystävystyimme Hannan kanssa, kun hän tuli mukaan osakkaaksi Hyvinvoinnin Walimoa perustettaessa. Hanna ei ole enää mukana yhtiön toiminnassa, mutta ystävyytemme on jatkunut Walimon alkutaipaleesta asti!

Ystävystyimme Hannan kanssa, kun hän tuli mukaan osakkaaksi Hyvinvoinnin Walimoa perustettaessa. Hanna ei ole enää mukana yhtiön toiminnassa, mutta ystävyytemme on jatkunut Walimon alkutaipaleesta asti!

Lapsesta asti minun on ollut helppo tutustua uusiin ihmisiin. Sosiaalisen luonteeni vuoksi kaveripiiri on ollut aina laaja ja aina on ollut elämässä huipputyyppejä, joiden seurassa olen nauttinut olla. Tämän vuoksi minulla ei toisaalta ole koskaan ollut jotain yhtä merkittävää sydänystävää, vaan ne tärkeimmät ja läheisimmät ystävyydet ovat eläneet eri elämänvaiheiden mukaan. Yksi ystävyys on säilynyt lähes syntymästä asti tähän päivään ja siitä ystävyydestä olen erityisen kiitollinen. Tämän ystäväni kanssa olemme jakaneet ilot ja surut lapsuudessa, teinivuosina, aikuisuudessa. Hänen kanssaan olemme kokeneet yhdessä ylä- ja alamäet, olleet välillä etäämpiä ja taas läheisimpiä. Olemme olleet toistemme kaasoja ja minulla on kunnia olla hänen esikoisensa kummi. Hänelle olen vuodattanut omia murheitani varmasti yli äyräiden, vaikka hänen hartioilleen ei olisi tarvittu enää yhtään lisää murhetta. En varmasti ole ollut ystävälleni aina paras mahdollinen ystävä, mutta en usko, että meillä tänä päivänä on mitään asiaa, josta emme voisi rehellisesti toisillemme puhua. Ystäväni tuntee minut joskus paremmin kuin minä itse. Se jos mikä, on todellista ystävyyttä. Kiitos Elina ystävyydestäsi!

Osa ystävyyksistäni liittyy tiettyyn elämänvaiheeseen. Opiskelin Vaasan yliopistossa 2004-2007 ja sinä aikana sain monta uutta ystävää. Osa heistä on tärkeä osa elämääni tänäkin päivänä. Olin juuri aloittanut opiskelut Vaasassa, kun tuttava samasta kotikaupungista tarjosi mahdollisuutta kimppakyyteihin Vaasan ja Rauman välillä. Tuo matka on talvikeleillä helposti yli kolme tuntia ja noilla matkoilla ystävystyimme nopeasti. Meitä yhdistivät erityisesti samanlainen kunnianhimo, halu menestyä, urheilullisuus ja samanlainen ajattelutapa monista asioista. Oli mahtavaa valmistua ystäväni kanssa samana päivänä ekonomiksi ja kaiken lisäksi pääsimme ensimmäiseen samaan työpaikkaan yhdessä. Yhteistä ystävyyttä on takana nyt 15 vuotta ja olemme käyneet läpi melkoisen myllyn noiden vuosien aikana. Kipeitä asioita, rankkoja elämänvaiheita, toisaalta paljon onnen ja ilon hetkiä. Mekin olemme olleet toistemme kaasoja ja minulla on kunnia olla hänen tyttärensä kummitäti. Tämän ystävän kanssa olemme monta kertaa pystyneet juttelemaan ja sparraamaan toisiamme työasioissa. Emme aina ole samaa mieltä, mutta tiedän, että tuemme molemmat toisiamme elämän kaikissa käänteissä. Se on ystävyyttä parhaimmillaan! Kiitos Mikaela ystävyydestäsi!

Kesä 2006. Asuin Saksassa opiskeluvaihdossa ja sain ystäväni Mikaelan kylään.

Kesä 2006. Asuin Saksassa opiskeluvaihdossa ja sain ystäväni Mikaelan kylään.

Osa ystävyyksistä liittyy aina tiettyyn porukkaan ja usein tuolla ystäväporukalla kokoonnutaan pitämään hauskaa tai viettämään terapiahetkiä. Yksi tärkeä ystäväporukkani on lentopallon joukkuekaverit juniorivuosilta. Pelasimme yhdessä aikanaan Euran Raikun junioreissa. Osa porukasta oli jo hyviä ystäviä entuudestaan ja osa meistä hitsautui porukkaan nopeasti sisään. Teini-iän kynnyksellä meni usein päivät lentopallon parissa ja viikonlopun yöt juhlimassa. Silloin ei paljon tossu painanut, vaikka olisi valvonut aamuyön tunneille. Ei siinä mitään järkeä ollut, mutta eipä sitä teineillä kuulu kai ollakaan? Nyt osa meistä on jo naimisissa ja perheellisiä, mutta ystävyys on säilynyt näiden kaikkien vuosien ajan. Meidän porukka kokoontuu pari kertaa vuodessa viettämään laivareissua tai mökki-iltaa. Aina jatketaan tarinaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Nämä tytöt ovat minulle todella tärkeitä ja toivon, että ystävyytemme säilyy ikuisesti! Kiitos Jonna, Tuulia, Nea, Rea ja Veera!

20429904_10155578199633351_7807752099044451681_n.jpg

Toinen tällainen porukka on meidän Vaasan opiskeluporukka. Alkujaan meitä oli iso joukko samaan aikaan aloittaneita tyttöjä, jotka pidimme usein yhtä opiskeluaikoina. Toisiin on yhteys vähitellen hiipunut, mutta osan kanssa näemme säännöllisen epäsäännöllisesti. Näkemisen lomassa meillä on oma Whatsapp-rinki, josta saa vertaistukea vanhemmuuteen, parisuhteisiin, urakiemuroihin ja ylipäätään elämään. Kiitos Ami, Jenni ja Riikka!

13912531_10154400897833351_2774079503933175435_n.jpg

Mietin, että on vaarallista nimetä blogikirjoitukseen ystäviä, koska aina joku miettii, miksen maininnut häntä. Halusin kertoa juuri tänään tarinan näistä ystävistäni. Minulla on paljon rakkaita ystäviä, joille pyrin siitä sanomaan, kiittämään ystävyydestä ja kertomaan, että juuri hän on tärkeä osa elämääni. Osan kanssa nähdään viikoittain, osan kanssa hyvin harvoin. Vaikka välillä menee monia viikkoja tai kuukausia, että emme näe, niin ei se vähennä ystävyyden merkitystä tai laatua. Ystävyyttä on monenlaista. Minulla on myös monia ystäviä, joihin olen tutustunut valmentamisen kautta. Minulla on paljon ystäviä entisistä ja nykyisestä työpaikasta. Minulla on upeita ystäviä nuorkauppakamaritoiminnan kautta.

Lisäksi minulla on kaksi ikuista ystävää, joiden kanssa tiedän ystävyyssuhteen säilyvän läpi elämän. He ovat siskojani. Pikkusiskoni Kristiinan kanssa olimme lapsena ”tavallisia” sisaruksia, joilla välillä leikit sujui ja välillä oltiin riitapukareita. Pikkusiskomme Janita syntyi minua yhdeksän vuotta myöhemmin, mutta vaikka emme varsinaisesti yhdessä leikkineet hänen lapsuusvuosinaan, niin silti olemme hitsautuneet tiiviiksi kolmikoksi. En tiedä keneen voisin luottaa enemmän, kuin siskoihini. Me pidämme aina toistemme puolia, kannamme toistemmekin murheet ja iloitsemme aidosti, kun joku meistä onnistuu! Meidän ei tarvitse kadehtia toisiamme, vaan kannustamme toisiamme. Näin vilpittömiä ystävyyssuhteita on harvoin. Kiitos rakkaat siskot.

11259508_10153552469648351_792172118758711652_n.jpg

Nyt kun tässä kyynelehdin kirjoittaessani tätä tekstiä, niin nostan vielä yhden tärkeän ystävyyden. Se on toki enemmänkin kuin ystävyyttä, mutta mielestäni ystävyys on hyvä peruspilari parisuhteessa. Osa parisuhteista on sellaisia, jotka ovat alkaneet vähitellen kaveruudesta, ystävyydestä ja syventyneet rakkaudeksi. Meidän suhteemme on alkanut isolla roihulla ja romanttisissa merkeissä alussa, mutta syventynyt ystävyydeksi ja kumppanuudeksi kuluneen neljän vuoden aikana. On mahtavaa, että puolisona on henkilö, jonka voi nimetä myös tärkeäksi ystäväksi. Yhdessä jaamme ilot ja surut. Kiitos Rami, että olet elämässäni!

IMG_3801.JPG
14469537_10154580898863351_9132862990202035589_n.jpg

Pidetään huolta ystävistämme ja ystävyydestä. Kiitetään ystäviä ja kerrotaan heille, miten tärkeitä he meille ovat. Hyvää ystävänpäivää!

Toivoo Pauliina  

992988_10151652772038351_2028237518_n.jpg
15253428_10210282456045083_6726825985875869261_n.jpg
13423804_10154277260316764_7180069720502162793_n.jpg