Vaalipäivän mietteet

Kirjoitan tätä blogitekstiä tänään vaalipäivänä 14.4.2019. Suomen kansa valitsee eduskuntaan luottamushenkilöitä, kansanedustajia, joiden tehtävänä on huolehtia, että yhteiskuntamme toimii ja kansalaisilla olisi asiat mahdollisimman hyvin. Tehtävä on todella haastava ja nostankin hattua kaikille, jotka haluavat lähteä tuota työtä tekemään. Kansanedustajan työ on pätkätyötä, jossa sinua aina haukutaan, jossa jokainen päivä on väittelyä oman tai puolueen kannan puolesta ja työtä, joka on julkinen. Harvaa meistä arvostellaan omassa työssämme niin armottomasti kuin kansanedustajia. Tässä muutama personal trainerin ja yrittäjän eli minun toiveeni tuleville kansanedustajille, mihin asioihin itse toivoisin teidän panostavan työssänne.

Iloinen yrittäjä vuonna 2016.

Iloinen yrittäjä vuonna 2016.

Suomi rahoitetaan yrittäjyydellä. Yritykset luovat työpaikkoja, joiden kautta työntekijöille maksetaan korvaus heidän työpanoksestaan. Tuo korvaus eli palkka on yritysten työntekijöilleen maksama kustannus, josta maksetaan paljon myös veroja yhteiseen hyvään. Palkkojen verokertymän lisäksi yritykset maksavat veroja tekemästään voitosta. Yhteiskuntamme lompakkoon tulee siis rahaa yritysten liikevoitosta sekä yritysten luomista työpaikoista. Työpaikkoja on toki myös julkisella puolella, mutta ne työpaikat maksetaan tuolta yhteiskunnan lompakosta, verovaroilla.

Tämän järjen mukaan olisikin siis mahdollisimman hyvä, että Suomeen perustettaisiin paljon yrityksiä tai houkuttelisimme Suomeen paljon ulkomaalaisia yrityksiä, jotka toisivat meille työpaikkoja. Valitettavasti Suomessa on kuitenkin työntekijällä niin hyvät oltavat, että harva on niin hullu kuin minä, että vapaaehtoisesti ryhtyy yrittäjäksi. Ollessani työntekijänä minulle kertyi yrityksen minulle maksamaa työeläkettä, joka turvaisi eläkepäiväni. Nyt yrittäjänä minä maksan sitä työeläkettä itse omasta yrityksestäni. Ollessani työntekijänä, työnantajallani oli lakisääteinen velvollisuus huolehtia työterveyspalveluistani. Nyt yrittäjänä maksan ne itse. Nämä asiat ovat toki ok ja näin sen kuuluukin mennä, mutta ymmärrän hyvin nuoria työikäisiä aikuisia, joilla on asuntolainat maksettavana ja perhe elätettävänä, että ei se yrityksen perustaminen kovin houkutteleva vaihtoehto ole hyvän palkkatyön rinnalla. Suomella olisi mahdollisuus luoda positiivinen yrittämisen kulttuuri, jossa yrittäjyyteen kannustetaan, yrittäjyyteen liittyviä byrokraattisia esteitä poistettaisiin ja yrittämisen kustannuksia minimoitaisiin. Monella yrittäjyyden esteeksi muodostuu myös epäonnistumisen pelko. Mitä jos en kuitenkaan onnistu ja yritys menee konkurssiin. Konkurssilla on Suomessa edelleen todella negatiivinen kaiku. Suomen menestymisen kannalta olisi siis tärkeää saada yritykset kukoistamaan, luomaan lisää työpaikkoja ja kerryttämään isommin veroja. Yrittäjyyden riskin ottamisesta voisi siis mielestäni palkita silloin, kun siinä onnistuu. Yrittäjä voi nostaa osinkoja yrityksestään silloin, kun yritykselle on kertynyt tarpeeksi pääomaa aikaisempien vuosien voitoista. Sitä ennen yrityksestä on kuitenkin jo maksettu 20 % veroa tehdystä voitosta ja useimmiten maksettu myös iso määrä palkkaveroa, jotta tuo tulos on ollut mahdollista tehdä yhdessä työntekijöiden kanssa. Järkevällä osinkoverotuksella voidaan siis kannustaa yrittäjyyteen, rohkaista tekemään investointeja ja synnyttämään uusia yrityksiä.

Toinen toiveeni liittyy alaamme personal trainereina. Meidän alalla on yksi hölmöys, jota en oikein ymmärrä. Valtio haluaa kannustaa ihmisiä liikkumaan ja liikuntapalveluiden arvonlisävero on 10 %. Se on ihan ok, koska kyllähän niitä veroja pitää maksaa, jotta yhteiskuntamme toimii. Suhteellisen alhainen arvonlisävero kannustaa siis ihmisiä huolehtimaan itsestään! Personal training -palveluiden arvonlisävero on 24 %, eli kallein mahdollinen arvonlisäverokanta. Me personal trainerit pääasiassa autamme ihmisiä voimaan paremmin, liikkumaan järkevästi, huolehtimaan terveydestään. Me autamme kansalaisia pysymään terveempinä, jotta heidän ei tarvitsisi kuluttaa verovaroja terveydenhuollon puolella. Mielestäni olisi kohtuullista alentaa PT-palveluiden arvonlisäverokanta vähintään tuohon 10 prosenttiin, joka on myös liikuntapalveluiden kanta. Vielä parempi olisi, jos koko arvonlisäverovelvollisuus poistettaisiin personal trainereilta, kuten koulutetuilla hierojillakin. Ymmärrän toki, että tämä ei ole vielä mahdollista, koska personal trainereita ei valvota minkään tahon toimesta, kuten valvira valvoo koulutettuja hierojia. Olisikohan siis mahdollista, että voisitte edes harkita tämän toiveeni toteuttamista tulevalla vaalikaudella?

Ei ole helppoa olla yrittäjä, mutta ei ole helppoa olla kansanedustajakaan. Tsemppiä vaan kaikille tänään valittaville ja hyviä päätöksiä tulevaisuudessa!

-Pauliina